Operaatio Siikaneva

Tammikuussa 2019 kerhomme jäsenet Mika Kiviluoma ja Jan Heikkilä suunnittelivat yhden yön retkeä Siikanevan soidensuojelualueelle. Siikanevalla oli kuitenkin tullut käytyä jo muutaman kerran aiemmin, joten mieleen juolahti ajatus, että talviolosuhteissa yöpymisen lisäksi reissulle tarvittiin jokin muukin tavoite. Tuo tavoite löytyi kerhomme 50-vuotislahjaksi saamastaan Sinar 9x12 cm laakafilmikamerasta, ja sen saattamisesta arvoiseensa käyttöön, siis maisemia ikuistamaan.

Kerhomme oli kameran lisäksi saanut sopivasti Kameratorilta vanhentunutta mustavalkolaakafilmiä lahjoituksena. Reissua edeltävänä perjantaina opettelimme pimiöllä ensin lataamaan kameran filmikasetteja, jonka jälkeen latasimme muutaman kasetin ja pakkasimme kameran valmiiksi.

Lauantaina illalla pakkasimme kameran ahkioon, ahkion, reput, sukset ja lumikengät auton perään ja valmistauduimme kääntämään auton nokan kohti Siikanevaa. Yksi pysähdys piti kuitenkin vielä tehdä Hervannassa. Nimittäin iltapalaksi oli kaavailtu ei enempää eikä vähempää, kuin rullakebabit. Rullat folioon kääräistyämme suuntasimme toiminta-alueelle.

Pelipaikoille pääseminen ei ollut ihan triviaalia, sillä vuodenvaihteen jälkeen oli Etelä-Suomeenkin saatu sen verran lunta, että allekirjoittaneen isältä lainassa olevalla etuvetoisella Volvo V70:llä oli vähintäänkin mielenkiintoista ajella viimeiset kaksi kilometriä auraamattomilla metsäautoteillä. Parkkipaikalle lopulta päästyämme laitoimme kulkimet jalkaan ja lähdimme kohti Jaarikanmaan laavua, jonne saavuimme vajaan tunnin hiihtelyn jälkeen.

Illan aikana nautimme vielä syömälämpimät (yllättävää kyllä 15 asteen pakkanen huomioon ottaen) rullakebabimme, kötöstimme muutamia kuvia, sekä valmistelimme rakovalkean yötä varten. Yöksi oli luvattu yli 20 astetta pakkasta.

Aamulla heräsimme kirkkaaseen ja tyyneen keliin, parahiksi hieman ennen auringonnousua. Lämpömittari näytti -23 astetta. Aamun kulutimme auringonnousua kuvaten, ja yrittäen pitää itsemme lämpiminä. Jan ei kuulemma täysin onnistunut, kun Sinaria operoidessaan sai paleltumia sormiinsa.

Todettuamme parhaan valon menneen auringonnousun myötä, pakkasimme jälleen tavaramme ja lähdimme hiihtämään upeassa, tyynessä ja kirkkaassa pakkaskelissä takaisin autolle. Vielä viimeinen jännittävä EK takaisin auratuille urille, ja olimme matkalla takaisin Hervantaan.

Seuraavan viikon perjantaina kokoonnuimme jälleen pimiölle kehittämään ja skannaamaan aikaansaannoksemme, joita on tässä ohessa nähtävillä. Kuten kuvista näkee, laakafilmi kehittämisessä on vielä harjoiteltavaa.

Sinar toi mukavasti lisää haastetta perusretkeilyyn, tosin ilman ahkiota sen kuljettaminen olisi mennyt jo urheiluksi. Ehkäpä kesällä, kun varustetta tarvitsee muuten vähemmän voisi kokeilla viedä sitä repussa johonkin…

Teksi: Mika Kiviluoma; Kuvat: Mika Kiviluoma ja Jan Heikkilä